John Swinnerton Phillimore(1873-1926)
Miksi laulaa auringoista joita et voi nähdä, turhaan?
Täällä missä himmeä päivä yöstä tuskin erottuen kalpenee,
ja sumu kammottava kuin kuolleen miehen kynnet
jäätyy läpikuultamattomana ruutuun ikkunan;
täällä missä nauru ja elävä silmä
liikkumattoman veden, sokea ja mykkä alla
mustan jääkerroksen, kuin henget jälkeen kuoleman
vailla arvostusta varastavat kulkunsa. Alas taivaalta
kuin siemenet hedelmättömien vuodenaikojen ylikukinnan,
nöyhtäsiipiset atomit törmäilevät ja kerääntyvät,
hiljentäen kalpean ja kasvuttoman talven ruohon
alle liikkumattoman, nihkeän tyhjyyden.
Liian heiveröisiä putoamaan, me ajelehdimme kera jokaisen vaiheen,
me aloitamme ja nujakoimme, ilman leikkikalut;
sitten kera epätoivon värähdyttävän kuiskauksen
häviämme kuin lumihiutaleet metsämiehen leimuun.
(Exspes)
#JohnSwinnertonPhillimore:#Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti