Thomas Merton(1915-1968)
Kun olemme yksin
sisäisessä metsässä
poluttomien reittien takana
alkukantaisessa unessa
vaikka illan kaupungit alkavat palamaan
yhtä kuparisina kuin krysanteemit
ja kaukaiset suurkaupungit kukkivat
punottuina kartan hehkuviin lankoihin
ei mikään ääni noista yltäkylläisistä valoista
punerra kohtaamisemme pimeyttä.
Ei millään radiolla ole nuolia jotka voivat meidät löytää
siivitetyt jälkeemme päämäärättömällä mustasukkaisuudella yöhön, verhoomme.
Rutiköyhän luomiseni yössä
maailmat ovat kaikki aivan liian vanhoja:
Ja kaupungit jotka lumosivat minut
kuolevat kuin pilvet, meren lapset.
Sillä kukaan ei enää löydä meitä, Rakastettu,
tuuditettuina yössä, uudessa luomisessa
jonka olet tehnyt yksin meille.
(Fragment.)
Runon sanotaan olevan "ilmeisesti" kirjoitettu sen jälkeen kun Merton meni trappistimunkkien Getshemanen luostariin Kentuckyssä mutta olevan silti "varhainen".
![]() |
| Kuvan lähde: Best Outdoor Night Experiences in Kentucky: Stargazing, Nature Walks and the Moonbow |
#ThomasMerton #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti