ISÄLLENI

Dan Andersson(1888-1920)

Niin kaunis ei loiste tähtien kylän yllä,

eikä kuu vehreiden laaksojen yllä,

kuin valo silmissäsi alla harmaiden, ikääntyneiden kulmiesi -

kaksi latvavaloa paratiisin saleista.

Tervehdin laululla sinua ja harventuvia hiuksiasi:

olet kukistanut sata julmaa kohtaloasi.

Näyttää minulle että kamppailusi hyväksi pienokaisten monen vuoden halki

oli kuin pyhimyksen vastaan paholaista ja kuolemaa.

Onnessa selkeni monta kertaa otsasi

kun annoit meille kaikille leipää ja meidät näit tyytyväisinä.

Kun uuvuit pesueesi yllä, sydämesi tuli lauluksi

joka kohotti sinut kohti taivasta käsin nostetuin korkealle.

Että olen sinun vertasi - oi, olen tuskan valtaama!

Kuinka saatan vain olla tuhlaamatta perintöäni!

Laulan tahtiin viulun tähdettömässä yössäsi

sydämelleni, joka ei koskaan voi tyyni olla.

Eräänä päivänä - outona päivänä, oi isä - he ovat pois sinut kantava

mäntymetsän tyynien salien halki.

Anna minun nousta ja pois kauas kulkea. Kun et enää ole,

mitä ovat nämä kaikki vehreät laaksot merkitsevä minulle?

(Till min far, kirjoitettu vuonna 1918, julkaistiin runokokoelmassa Efterlämnade dikter, 1922.)

Runo on omistettu runoilijan isälle, kansakoulunopettaja Adolf Anderssonille(1854-1931).

Runon ongelma on kolmannen säkeistön När böjd av värk du stupat kull jonka voisi kääntää hyvin monella eri tapaa, ja erot käännösvalintojen suhteen olisivat suuret. Olen tässä kohtaa valinnut eräänlaisen varovaisen keskitien.

#DanAndersson #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #RuotsalainenKirjallisuus #RuotsalainenRunous #RuotsinKirjallisuus #RuotsinRunous #Suomennos