John Cowper Powys(1872-1963)
Alla rapautuvan kallion söimme ateriamme.
Ruoho oli kuiva auringosta.
Epämääräiset tuulet huhtikuun heräsivät. Emme tunteneet
kuinka melkein kaikki oli lopussa.
Kaikki lopussa, kaikki ohi, saatettu loppuun, suljettu pois -
hauta, varmasti sinetöity!
Taivaan holvi, syväkoveroinen kuin kuppi,
mitään ei tästä paljastanut.
Oi sinä jota kauan sitten, jota kauan sitten
rakastin, mitkä muodot ovat ne
lipumassa niin äänettä missä siniset ruiskaunokit kasvavat
ja keltaneidonunikot taipuvat?
Miksi roikuttaa tyhjiä käsiään? Miksi riiputtaa
päitään?
Miksi heidän kaulallaan istuu kohtalo?
Joten katso rakastavaisia jotka tekivät petinsä
kun kohtalo huusi "Odottakaa!"
Reminiscence on suomennettu sivulta 37 teoksessa Wolf's-Bane Rhymes(1916).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti