Edith Nesbit(1858-1924)
Tuuli itkee yössä
kuin lapsi eksynyt;
aallot murtuvat suurenmoisina ja valkoisina
ja villeinä.
Läpimärät keltaneidonunikot hullaantuvat pitkin
märkää merivallia,
ja on loppu kesän ja laulun -
loppu kaiken.
Sormet kidutettujen oksien
otteessa tuulenpuuskan
tarrautuvat ikkunoihin talosi
tiukkaan suljettuihin.
Ja eksynyt lapsi rakkauden, epätoivoissaan,
itkee yössä,
muistaen kuinka kerran nuo ikkunat
olivat auki ja kirkkaat.
(Before Winter)
#EdithNesbit #Kirjallisuus #Kirjallisuutta #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennokset #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti