HIILIHANKO

Christopher Smart(1722-1771)

Hiilihanko kadoksissa, Susanna-parka myrskysi,

ja kaikki riitit raivon suoritti,

moittien, itkien, kiroten, hioten,

solvaten, sätkyen ja hermoillen.

"Ei muuta kuin konnuutta ja varastamista;

hyvät taivaat! missä maailmassa me elämme!

Jos en löydä sitä aamulla,

varmasti varoitan isäntääni.

Hänen on parasta sulkea ovensa,

kuin pitää sellaisia huoria mihinkään kelpaamattomia;

sillä minne he ammattinsa vievät,

me hyveelliset lihassa emme voi kukoistaa."

Hyvin saattaa Susanna-parka murahdella ja huokailla;

onnettomuudet eivät yksin tule koskaan,

mutta astuvat toistensa kantapäille tungoksessa,

sillä seuraavana päivänä hän kadotti tongit;

suola-astia, siivilä ja kattila

pian saman ennenaikaisen kohtalon jakoivat.

Turhaan hän valitti ja palkat käytti

uusiin - sillä uudet menivät.

Oli ollut (hän vannoi) jokin paholainen tai noita sisällä,

rosvoamassa tai ryöväämässä koko keittiön.

Yhtenä yönä hän kammioonsa hiipi

(missä kuukauteen nukkunut ei ollut;

isäntänsä, hänen mielestään,

olevan parempi leikkitoveri kuin unet.)

Kirous tekijälle näiden vääryyksien,

omasta sängystään hän löysi tongit,

(hirttäkää Tuomas toimettomana leikinlaskijana!)

ja sieltä (hyvä vajaus!) hän löysi hiilihangon

kera suola-astian, pippurilaatikon ja pannun,

kera kaiken kulinaarisen metallin. -

Olkaa varoitetut, te kauniit, kautta Susannan virheiden:

Pysykää siveinä ja vartioikaa itseänne tappioilta;

sillä jos nuoret tytöt ilakoivat suutelossa,

ei ihme, että hiilihanko on kadoksissa.