Stephen Vincent Benét(1898-1943)
Kenties menemme kera tuulen ja pilven ja auringon
ilman vapaaseen kumppanuuteen;
kenties kera auringonlaskujen kun päivä on valmis,
kaikki on sama minulle - en välitä suuresti;
niin kauan kuin on ruskeita kukkuloita - ja puu
kuin hullu profeetta puutteen maassa -
ja voin maata ja ikuisesti kuulla
maan valtaisan yksitoikkoisen hengityksen.
Olen tuntenut tunteja, hiljaisia ja kullanhohtoisia,
suloisia naurusta ja valon täyttämiä,
oi Herra, sellaiseen hetkeen määrää lähtöni,
kun kädet puristuvat, ja kylmät kasvot kasvavat valkoisiksi,
ja kipinä kuolee raihnaisissa aivoissa,
päästäen tähtitomunsa tomuksi taas.
(Nos Immortales)
#StephenVincentBenét #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti