KEVÄT JA KAIKKI

William Carlos Williams(1883-1963)

Tiellä tartuntatautisairaalaan alla aallon sinisten

täplikkäiden pilvien ajettujen

koillisesta - kylmä tuuli. Taustalla

autius laajojen, mutaisten peltojen

ruskeina kuivuneistä rikkaruohoista, seisomassa ja kaatuneina

tilkkuja seisovaa vettä

sironta korkeiden puiden

Kaikkialla tien varrella punertava

purppurainen, haarautuva, salskea, oksanvarpuinen

asia puskien ja pienten puiden

kuolleet, ruskeat lehdet alla niiden

lehdettömät köynnökset -

Elottomat ulkomuodossaan, verkkaisa

pökertynyt kevät lähestyy -

Ne tulevat sisään uuteen maailmaan alastomina,

kylminä, epätietoisina kaikesta

paitsi tulostaan. Kaikkialla niiden ympärillä

kylmä, tuttu tuuli -

Nyt ruoho, huomenna

jäykkä kaarre aitoporkkanan lehden

Yksi kerrallaan oliot määritellään -

se nopeutuu: selvyys, ääriviiva lehden

Mutta nyt pelkistetty arvokkuus

sisääntulon - Silti, syvä muutos

on tullut niiden ylle: Juurtuneina ne

tarrautuvat syvään ja alkavat herätä