William Faulkner(1897-1962)
Hänen talonsa on tyhjä ja hänen sydämensä on vanha,
ja täynnä varjoja ja kaikuja jotka eivät petä
ketään paitsi häntä, sillä yhä nainen yrittää kutoa
sokein taipunein sormin verkkoja jotka eivät voi kestää.
Kerran kaikkien miehen kädet nousivat ylös kohti häntä, on sanottu,
ja leijailivat kuin valkoiset linnut varten hänen hyväilyään:
Kruunuksi hänen olisi voinut täytyä sitoa jokainen suortuva
tukan, ja hänen suloiset kätensä Noitien Kulta.
Hänen peilinsä tuntevat hänen todistajansa, sillä siellä
hän nousi unissa toisista unista jotka antoivat
hänelle lempeyden kun hän seisoi, kruunattuna pehmeällä tukalla.
Ja nuorella sidotulla sydämellä ja nuorilla silmillään alasluoduilla
ja sokeilla, mies tuntee hänen läsnäolonsa kuin karistetun tuoksun,
pitäen hänen vartaloaan ja elämäänsä ansassaan.
(After Fifty Years)
#WilliamFaulkner #Käännös #Käännösrunous #Käännösruno #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti