Christopher Smart(1722-1771)
Hiilihanko kadoksissa, Susanna-parka myrskysi,
ja kaikki riitit raivon suoritti,
moittien, itkien, kiroten, hioten,
solvaten, sätkyen ja hermoillen.
"Ei muuta kuin konnuutta ja varastamista;
hyvät taivaat! missä maailmassa me elämme!
Jos en löydä sitä aamulla,
varmasti varoitan isäntääni.
Hänen on parasta sulkea ovensa,
kuin pitää sellaisia huoria mihinkään kelpaamattomia;
sillä minne he ammattinsa vievät,
me hyveelliset lihassa emme voi kukoistaa."
Hyvin saattaa Susanna-parka murahdella ja huokailla;
onnettomuudet eivät yksin tule koskaan,
mutta astuvat toistensa kantapäille tungoksessa,
sillä seuraavana päivänä hän kadotti tongit;
suola-astia, siivilä ja kattila
pian saman ennenaikaisen kohtalon jakoivat.
Turhaan hän valitti ja palkat käytti
uusiin - sillä uudet menivät.
Oli ollut (hän vannoi) jokin paholainen tai noita sisällä,
rosvoamassa tai ryöväämässä koko keittiön.
Yhtenä yönä hän kammioonsa hiipi
(missä kuukauteen nukkunut ei ollut;
isäntänsä, hänen mielestään,
olevan parempi leikkitoveri kuin unet.)
Kirous tekijälle näiden vääryyksien,
omasta sängystään hän löysi tongit,
(hirttäkää Tuomas toimettomana leikinlaskijana!)
ja sieltä (hyvä vajaus!) hän löysi hiilihangon
kera suola-astian, pippurilaatikon ja pannun,
kera kaiken kulinaarisen metallin. -
Olkaa varoitetut, te kauniit, kautta Susannan virheiden:
Pysykää siveinä ja vartioikaa itseänne tappioilta;
sillä jos nuoret tytöt ilakoivat suutelossa,
ei ihme, että hiilihanko on kadoksissa.
