Kallimakhoksen(310/305-n.240 eaa) epigrammeja:

Nuorukainen kukitti äitipuolensa hautapilaria,

lyhyttä kiveä, ajatellen että elämän muuton myötä
myös hänen luonteensa oli muuttunut.
Mutta kun hän kumartui haudan ylle,
kivi putosi ja tappoi pojan.
Oi poikapuolet, välttäkää jopa
äitipuolen hautaa.

Täällä Acanthuksen Saon,
Diconin poika,
nukkuu pyhää unta.
Älkää sanoko
että hyvät kuolevat.

Lyhyt oli muukalainen:

Täten säe, vaikka lyhyt

on sen tarina:

"Theris, Aristaeuksen poika, kreetalainen."

on pitkä minulle.

Aamulla hautasimme Melanippuksen:
kun aurinko laski neito Basilo kuoli oman kätensä kautta;
hän ei kyennyt kestämään veljensä laskemista hautaroviolle ja elämään;
ja heidän isänsä Aristippuksen huonekunta koki kaksinkertaisen murheen;
ja koko Kyrene laski päänsä nähdessään
onnellisten lasten kodin tehdyn autioksi.

Vaurautta vailla, tiedän, ovat käteni.
Mutta, runottarien tähden, Menippus

älä kerro "omaa unelmaani minulle".

Kauttaaltani tuskissani olen, kun

kuulen tämän katkeran sanonnan.

Niin, ystäväni, kaikesta mitä olen

sinulta saanut, tämä on vähiten

rakastajan lainen.

Artemis, sinulle Philateris asetti tämän kuvan tänne.

Hyväksy se, oi valtiatar,

ja pidä hänet turvassa.

Tämä on Battuksen pojan hauta

jonka ohi olet kulkemassa -

runoudessa hyvin taitavan

ja hyvin taitavan nauramaan

ylitse viinin korjuuaikaan.

Lyctuksen Menitas pyhitti tämän jousen näillä sanoilla:

"Katso! Annan sinulle jousen ja nuolikotelon, Serapis;

mutta Hesperian miehillä ovat nuolet."

(Lyctus ja Hesperis olivat kaupunkeja Kyrenaikassa, nykyisen Libyan länsiosassa.)

Jos hienosti tummenevin poskin Theokritos minua vihaa,

neljä kertaa enemmän vihatkaa häntä, 

tai jos hän rakastaa minua, rakastakaa.

Niin kauniiden kutrien Ganymedestä olet,

oi Zeus taivaassa, myös rakastanut.

En sano enempää.

Suomennettu A. W. Mairin(1875-1928) englanniksi tekemistä käännöksistä.