KESKIMMÄISELLÄ TUNNILLA YÖN

Thomas Moore(1779-1852)

Yön keskimmäisellä tunnilla, kun tähdet itkevät, kiidän 

yksinäiseen laaksoon jota rakastimme, kun elämä loisti kirkkaana silmässäsi;

ja mietin usein, jos henget voivat salaa poistua alueilta ilman

uudelleen vieraillakseen menneillä näyttämöillä ilon, olet tuleva luokseni sinne,

ja kertova minulle meidän rakkautemme olevan muistetun jopa taivaalla.

Silloin laulan villin laulun jota kerran oli hurmiollista kuulla,

kun äänemme yhteen sekoittuen kuin yhtenä hengittivät korvaan;

ja kun Kaiku kauas halki laakson surullisen rukoukseni levittää,

ajattelen, oi rakkaani! Tämä on äänesi Kuningaskunnasta Sielujen

heikosti vastaten yhä säveliin jotka kerran olivat niin rakkaat.