keskiviikko 28. marraskuuta 2018

TOIVON VAISTO

John Clare(1793-1864)

Onko toinen maailma tälle hauraalle tomulle
lämmetä elämällä ja olla itsensä taas?
Jokin minussa päivittäin sanoo että täytyy,
ja miksi vaisto ruokkisi toiveita turhaan?
On luonnon ennustus että niin on oleva,
ja kaikki näyttää kamppailevan selittääkseen
sen tiukasti suljetun kirjan arvoituksen.
Aika vaeltaen eteenpäin pitää tavallisen kulkunsa
vaikuttaen innokkaalta ikuisuuteen,
tavatakseen tuon tyyneyden ja löytääkseen lepopaikan.
Jopa pieni orvokki tuntee tulevan voiman
ja odottaa joka vuosi uusiutuvan kukoistuksen tuovan,
ja varmasti ihminen ei ole vähäisempi kukka
kuollakseen ansaitsematta toista kevättä?

(The Instict of Hope)

John Clare oli englantilainen maatyöläinen ja myöhemmin vuokraviljelijä, joka aloitti työnteon seitsemän vuoden iässä paimenena. Romanttisen koulukunnan runoilijoista hän oli lähtöisin kaikkein köyhimmistä oloista ja ristiriita hänen oman suppean elämänpiirinsä ja hänelle runouden kautta avautuneen laajemman maailman välillä, yhdistettynä hänen runojensa alkusuosion jälkeen saamaan vähäiseen huomioon, johti syveneviin mielenterveydellisiin ongelmiin, joiden vuoksi hän vuodesta 1837 yhtä lyhyttä pakomatkaa lukuunottamatta vietti loppuelämänsä mielisairaalassa, missä hän väitti olevansa edesmennyt runoilija lordi Byron.


#JohnClare #Kirjallisuus #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous  #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti