SONETTI

Thomas Rolleston(1857-1920)

Dublinilaisen sanomalehden lukemisesta junassa huhtikuun 16. 1904

Yö laskeutuu: vihreät laidunmaat muuttuvat harmaiksi,

  nuoret tähdet ilmestyvät, salaperäinen kauneus värisyttää

  iltaruskoa kaukaisten kukkuloiden rivin yläpuolella,

missä myöhään päivän päättymisen loisto,

surullinen ja ylväs, leimahti ja sammui.

  Tomussa ja jylyssä kiitäen merelle

   juna lentää eteenpäin, silti illan rauha

suuri ja häiritsemätön, pitää maailman otteessaan.

Sitten, kääntyen tuosta ylvään elämän valtakunnasta

  silmäni taas painetulle sivulle

  laskeutuvat ja taas en kuule muuta kuin raivonhuutoja,

tappelijoita ja suvaitsemattomia, jokainen sana veitsi;

  kun taas Ajatus, kauniin maan kaunein perintö,

lepää hukkuneena alhaisen kiistan hälinään.