ILTAHÄMÄRÄ

Valeri Brjusov(1873-1924)

Kuut hohtavat sähköisinä

pitkissä taipuneissa varsissa;

lennätinlinjat humisevat

hellissä näkymättömissä käsissä;

meripihkanväristen kellotaulujen kehät

syttyvät taianomaisesti väkijoukon yllä,

ja jalkakäytävän janoisia laattoja

viileä tyyneys koskettaa.

Alla lepattavan, houkuttavan verkon

usvainen puisto hiljenee,

ja ilta hymyillen suutelee

ohikulkevien kurtisaanien katseessa.

Kuin pianosävelmän pehmeät äänet

päivän hiljaiset kuiskutukset...

Oi iltahämärä! Maailman armon

myötä koita taas ylleni!

Toukokuun 5., 1906

(Сумерки)

Suomennettu englanninkielisten käännösten kautta.