Youssef Abu Yihea
Olen syyrialainen.
Maanpaossa, maani sisällä ja ulkopuolella,
ja turvonnein jaloin veitsien terillä minä kävelen.
Olen syyrialainen: Shiia, druusi, kurdi,
kristitty
ja minä olen alawiitti, sunni ja tserkessi.
Syyria on minun maani.
Syyria on minun henkilöllisyyteni.
Minun lahkoni on kotimaani tuoksu,
maaperä sateen jälkeen,
ja minun Syyriani on ainoa uskontoni.
Olen tämän maan poika, kuin oliivit,
omenat, granaattiomenat, sikurit, kaktukset, minttu, viiniköynnökset, viikunat..
Joten mitä käyttöä on valtaistuimillanne,
arabismillanne,
runoillanne
ja elegioillanne?
Tuovatko sananne takaisin kotini
ja ne jotka tapettiin
vahingossa?
Pyyhkivätkö ne pois kyyneleet vuodatetut tähän maaperään?
Olen tuon vihreän paratiisin poika,
kotikaupunkini,
mutta tänään, minä olen kuolemassa nälkään ja janoon.
Karut teltat Libanonissa ja Ammanissa ovat nyt turvapaikkani,
mutta mikään maa paitsi kotimaani
ei tule ruokkimaan minua viljoillaan,
eivätkä kaikki pilvet
tässä maailmankaikkeudessa
tyydytä janoani.
Suomennettu Ghada Alatrashin englanninkielisestä käännöksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti