HAAVA

Thomas Hardy(1840-1928)

Kiipesin harjanteelle,

   ja, sumun kietomana,

aurinko lepäsi lännessä

   kuin purppuranpunainen haava:

Kuin tuo haavani minun

   josta kukaan ei tiennyt,

sillä en ollut antanut merkkiäkään

   että se lävisti minut kokonaan.  

(The Wound, kokoelmasta Moments of Vision and Miscellaneous Verses, 1917.)

#ThomasHardy #Käännös #Käännöslyriikka#Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös # #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennoksia #Suomennos 

TOIVON VAISTO

John Clare(1793-1864)

Onko toinen maailma tälle hauraalle tomulle

lämmetä elämällä ja olla itsensä taas?

Jokin minussa päivittäin sanoo että täytyy,

ja miksi vaisto ruokkisi toiveita turhaan?

On luonnon ennustus että niin on oleva,

ja kaikki näyttää kamppailevan selittääkseen

sen tiukasti suljetun kirjan arvoituksen.

Aika vaeltaen eteenpäin pitää tavallisen kulkunsa

vaikuttaen innokkaalta ikuisuuteen,

tavatakseen tuon tyyneyden ja löytääkseen lepopaikan.

Jopa pieni orvokki tuntee tulevan voiman

ja odottaa joka vuosi uusiutuvan kukoistuksen tuovan,

ja varmasti ihminen ei ole vähäisempi kukka

kuollakseen ansaitsematta toista kevättä?

(The Instict of Hope)

John Clare oli englantilainen maatyöläinen ja myöhemmin vuokraviljelijä, joka aloitti työnteon seitsemän vuoden iässä paimenena. Romanttisen koulukunnan runoilijoista hän oli lähtöisin kaikkein köyhimmistä oloista ja ristiriita hänen oman suppean elämänpiirinsä ja hänelle runouden kautta avautuneen laajemman maailman välillä, yhdistettynä hänen runojensa alkusuosion jälkeen saamaan vähäiseen huomioon, johti syveneviin mielenterveydellisiin ongelmiin, joiden vuoksi hän vuodesta 1837 yhtä lyhyttä pakomatkaa lukuunottamatta vietti loppuelämänsä mielisairaalassa, missä hän väitti olevansa edesmennyt runoilija lordi Byron.

#JohnClare #Kirjallisuus #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous  #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

TAIVASSATAMA

Gerard Manley Hopkins(1844-1889)

Minulla on halu mennä

     sinne missä keväät eivät kirpoa,

niityille joilla eivät lennä teräväreunaiset rakeet

    ja muutama lilja loistaa.

    Ja olen pyytänyt olla

     siellä minne myrskyt eivät tule,

missä vihreä maininki on äänetön satamissa,

   ja ulottumattomissa heilahduksien meren.

POMMIKONEIDEN LENTOKENTÄLLÄ LINCOLNSHIRESSÄ

Henry Treece(1911-1966)

Tuollapuolen tien koti-ikäväisten roomalaisten tekemän

usva maassa tihentyy maitomaiseksi hunnuksi;

halki tasaisten, kosteiden peltojen kutsuvat lampaat, surren kuolleitaan

murtuneilla ja iättömillä äänillä, sanomattoman surullisilla,

kärsien koko maailman puolesta, Lincolnshiressä.

Ja ihmettelen miltä roomalaisista tuntui täällä;

tasaiset pellot, ei aurinkoa, mutainen usvainen aamunkoitto,

ja aina, kaiken yllä, hullu sade ripsimässä alas,

ruostuttaen miekan ja kypärän, tehden jalat märiksi

ja kastellen luuhun, aina sydämeen asti...

(Lincolnshire Bomber Station)

#HenryTreece #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

BARDIRUNO

Henry Treece(1911-1966)

Kun tunne valtaa minut

ja kirkkaat tulet palavat,

seitsemän lintua tulee laulamaan minulle,

kuun hempot.

Otan oksasen jalavapuun

ja syksyn kastanjanlehden

ja kirjoitan arvoituksen sanoilla

mustilla kuin suru.

Ja runouteni on laulu pimeän metsän

ja raunioituneen talon;

ja oikea käteni pitää leimuavaa miekkaa

ja vasempani peltohiirtä.

Ja kävelen yksin usvien keskellä

unohdetuilla kukkuloilla.

Aamunkoitossa rauta on ranteissani

ja silmissäni harmaat muurit.

(Bardic Poem, 1947.)

Henry Treece oli englantilainen runoilija ja romaanikirjailija, jonka laajan historiallisen tuotannon pääosa oli kirjoitettu lapsille.

#HenryTreece #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

KUOLLUT

Lionel Johnson(1867-1902) 

Olivier-Georges Destrée'lle

Merionethissa, yllä surullisen nummen

      käy sade, kylmä tuuli puhaltaa: 

      ohi raunioituneen kirkon oven,

köyhä saatto vailla musiikkia käy.

Yksinäisenä hän vaelsi tuntinsa, ja kuoli.

      Nyt sureva kuovi huutaa

      ylitse hänen, laskettu alas viereen

Kuoleman yksinäisten ihmisten: kepeästi alas hän käy.

Merionethissa, tuuli elää ja valittaa,

      kukkulalta yksinäiselle kukkulalle:

      Pitkin äänekkäitä, voitokkaita puhureita

henki huutaa Ole voimakas! ja huutaa Ole rauhassa!

Olivier-Georges Destrée oli belgialaisen roomalaiskatolilaisen munkin, kriitikon ja runoilijan Bruno Destréen(1867-1919) salanimi.

Merioneth on entinen kreivikunta ja vuoristoinen alue luoteis-Walesissa, maan harvimpiin asuttuja ja kymrinkielisimpiä alueita. Kuningatar Elizabeth II:n puoliso prinssi Philip on ollut vuodesta 1947 Merionethin jaarli.

Lionel Pigot Johnson oli oman sukupolvensa tyypillisimpiä ja etevimpiä englantilaisia runoilijoita, yläluokkainen Oxfordissa opiskellut alkoholisti, joka kääntyi roomalaiskatolilaisuuteen kärsiessään masennuksesta ja kuoli kallonmurtumaan kompastuttuaan kadulla.

HERE

Aila Meriluoto(1924-)

Damn crawling this life.

But what I know:

maybe they are flying somewhere.

But now being in here,

let's play that we are,

that there are words, for example,

that we express.

That we supposedly understand too,

with these qualifications, here.

And all the time nagging: Elsewhere. Other.

NIGHT MAKES A SOUND

Arvo Turtiainen(1904-1980)

Night makes a sound, night opens its black eyes

fumbles in its hand the yellow nipple of the moon

and puts it in its mouth.

Milk drips on roofs, plazas, beaches,

wind covers with a cloud night's flossy brow.

Faraway the planets with a finger on their lips.

#ArvoTurtiainen #FinnishLiterature #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Petry #Translation #TranslatedPoetry #Verse

IT WAS EVENING

Arvo Turtiainen(1904-1980)

It was evening, quiet, somebody opened a window

at the roof's edge on the fifth floor.

A hinge creaked, an echo rushed to the roof,

tinged in the sheet of the chimney cowl,

I found the sky, stars.

#ArvoTurtiainen #FinnishLiterature #FinnishPoetry #Literature #Poem #Poems #Petry #Translation #TranslatedPoetry #Verse

SYKSYN USVAA

Amy Lowell(1874-1925)

Onko se sudenkorento vai vaahteranlehti

joka asettuu pehmeästi veteen?

(Autumn Haze)

#AmyLowell #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous

KESKI-IKÄ

Amy Lowell(1874-1925)

Kuten musta jää

käsittämättömin kuvioin tietämättömän luistelijan

ylitse kirjoma

on tylsynyt sydämeni.

METSIEN NÄYTTÄMÖ

Ivan Swift(1873-1945)

Hohde kuun matalan reunan

   matelee halki puiden ylös taivaalle,

ja yö on syvä suloinen hymni

   yksinäiselle kuljeksivalle naarashirvelle.

Hento, solakka hahmo lähteellä -

   nopea, omituinen välähdys yössä!

Loikkaus ja terävä, nopea puraisu!

   Ja kuolema kävelee outona valossa.

(Stage of the Woods; Fagots of Cedar: Out of the North & Blown by the Winds & Ashes and Embers, 1909.)

Ivan Swift oli yhdysvaltalainen, Michiganin osavaltiossa asunut kuvaamataiteilija, runoilija ja valokuvaaja, joka julkaisi kolme teosta.

#IvanSwift #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

THEN COULD DEATH COME

A. Oksanen (August Ahlqvist, 1826-1889)

When should Death come,

demise meet me?

Then should death come,

sweet demise meet,

when that girl would give a kiss.

And then could Death come,

harsh demise meet,

when would end the singing,

fade the stream of song.

And then could Death come,

blessed demise meet,

when I would see from exhaustion

my Finland recover,

when I would hear the Finnish language

from the mouth of the whole people of Finland.

Kaksi John Donnen(1572-1631) epigrammia:

EPÄSIVEELLINEN HENKILÖ

Syntejäsi ja hiuksiasi ei kukaan mies voi tasaveroisiksi kutsua;

sillä, kun syntisi lisääntyvät, hiuksesi putoavat.

ANTIKVAARI

Jos työhuoneessaan hän niin suurella huolella

laittoi riippumaan kaikki vanhat oudot esineet,

olkoon hänen vaimonsa varovainen.

Jopa tuuli

lisää kipeää kaipausta,

jopa tuuli.

Mutta tiedän hänen tulevan,

joten miksi tuntea odotuksen tuskaa?

Prinsessa Kagami(k. 683)

Käännetty Harold Wrightin(1931-) englanninnoksesta teoksessa Ten Thousand Leaves: Love Poems from the Manyõshu(1988), sivu 52

Kagami oli Japanin keisarillisen huoneen jäsen, josta tiedetään vähän; hänen otaksutaan olleen prinssi Kagamin tytär ja myös runoilijana tunnetun prinsessa Nukatan(n.630-n.690) vanhempi sisar. Nukata oli keisari Tenmun(673-686) puoliso ja keisari Kõbunin(671-672) puolison, prinsessa Tõchin(648/653-678) äiti ja prinssi Kadonon(669-706) isoäiti.

VIIMEINEN SAARI

George Sterling(1869-1926)

Jonkin kaukaisen iltahämärän kun, Eedenin-silmäisinä,

   sen onnellinen kansa tulee toivottamaan tervetulleeksi meidät,

   luona hiekkojen ei enää suurenmoisten,

ja vaahdon tuon lumotun vuoroveden.

TAIVAIDEN KASVOT

George Sterling(1869-1926)

Kuka tulee höllentämään Orionin siteet?

   "Minä!" lausui Ikuisuus.

"Minä purkavin käsin

   tulen päästämään titaanin vapaaksi."

Kuka tulee kohottamaan taivaalle

   uudet muodot voiman?

Sanoi Ikuisuus: "Minä!

   Minä tulen uudelleenkansoittamaan yön!

"Hengityksenä lasiin, -

   noitatulina jotka leimuavat,

jumalat ja hirviöt väistyvät,

   ovat tomua, ja palaavat."

"Onko uurastus paljon sinulle

   mikä on vähän minulle?

Sellaisia unia jumalat tunsivat,"

   lausui Ikuisuus.

The Face of the Skies on käännetty kokoelmasta Sails and Mirage and Other Poems(San Francisco: A. M. Robertson 1921), sivu 85.

#GeorgeSterling #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

KANGASTUS

George Sterling(1869-1926)

Hetken, hetken he välkehtivät,

   jotka eivät olleet, eivät ole ja silti ahdistavat minua ikuisesti,

   sekoittaen surun Kerran ja Ei Koskaan,

kaunistaen unen hänen joka uneksi.

En tule tuntemaan heitä muuten kuin että he ovat,

   jotka löytävät muistin uudelleen kulkemilla poluilla

   kuolemattoman, surevan tuskan noiden kasvojen

jotka ahdistaen pitävät minut maanpakolaisena tähdeltään.

SADE

Nora May French(1881-1907)

Sade oli harmaa ennen kuin se putosi

ja halki maailman jossa valo oli kuollut

kulki pieni surullinen tuuli

joka huojutti puita ja itki.

Sade oli ruskea maassa,

sameassa virrassa ja pienissä merissä -

nopeissa ja kapeissa kanavissa jotka iskivät

kukat polvilleen.

Sade on peili taivaalle,

kallistunut ruoho kuvassa kirkas,

ja ajelehtien hohtavissa lätäköissä

pilvet ovat valkoisia ja lähellä.

Nora May French oli yhdysvaltalainen Kaliforniassa asunut runoilija, jonka tuotanto kumpusi hänen elämänsä omasta keskeisestä kysymyksestä, ristiriidasta joka vallitsi hänen yläluokkaisen sovinnaisen kasvatuksensa ja luovaan elämään pyrkivän oman tahtonsa välillä. French ei julkaissut lyhyenä elinaikanaan yhtään kokoelmaa. Hänen itsemurhansa jälkeen julkaistiin vuonna 1910 valikoima hänen runojaan, mutta Frenchin säilyneet runonsa julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 2010.

YÖLLÄ

Marian Thanhouser(1899?-1986?)

Joskus yöllä kuulen pimeyden,

laajan ja tuulen ravistaman, kutsuvan minua.

Minun pitäisi nousta ylös ja lentäen korkealla

puunlatvojen yllä merelle,

huutaa kunnes aallot huutavat takaisin minulle.

Elinvuodet perustuvat olettamukseen että runoilija Marian Thanhouser oli sama henkilö kuin vuonna 1899 syntynyt Marian Thanhouser joka oli naimisissa Milman Parryn(1902-35) kanssa ja että vuonna 1986 kuollut Marian Parry oli edelleen sama henkilö. Runoilija Marian Thanhouserin runous edeltää hänen tai hänen täysnimikaimansa avioliittoa ampumisonnettomuudessa kuolleen antiikintutkijan Parryn kanssa.

KOTI

Ivan Swift(1873-1945)

Illalla sateen jälkeen,

    kotona kera Pohjoisen ja puiden,

käännyn pois maailmasta taas

    ja löydän itselleni maailman näissä.

Etsin iloa maissa

    linnan ja kukkulan ja auringon,

ja löysin mitä etsin - hiekoissa

    missä matka kepeästi aloitettiin.

Ihanuudet mantereiden nähtyjen

    ja kaikki mitä korvani ovat kuulleet,

hukkuneet ovat puutarhan vihreyteen

    ja pesivän linnun sirkutukseen.

ORVOKKI

George Sterling(1869-1926)

Sinut, hauraasta ja arasta pesuestaan

     hauraimman ja arimman,

Maa pitää (profeetallinen äitiys!)

     lähimpänä rintaansa.

ILTA

George Sterling(1869-1926)

En kuule ennen kuin iltani saapuu

   ja kukkien varjot lankeavat hautani ylitse,

hellempiä ääniä jotka päivä teki mykiksi,

   enkä pitele sitä rauhan runsautta jota kaipaan.

EVERSTI JOHN S. ENGSILLE

George Sterling(1869-1926)

Sukua taiteen luovalle koululle

   ovat hänen poikansa tarkkanäköiset:

Niin kimmeltää lammen lasinkaltaisuudessa

   tähden näköisyys.

NIGHTMARE

Einari Vuorela(1889-1972)

I see horrors everywhere,

I see a night-bat fly there.

You walk on the road of death

sorrow looming under your eyes.

I see the wound struck in your chest,

I see the long path's gloomy end,

I see a raven flying into darkness,

and an eye eaten empty.

CLEMENT MAROT'N EPIGRAMMIN MUKAAN

Alan Seeger(1888-1916)

Poikanen jota nyt kaipaan

en ole enkä tule koskaan enää olemaan.

Kevään suloiset kukkaset otsaltani

ovat pudottaneet terälehtensä maanpinnalle.

Sinä, Rakkaus, joka olet ollut valtiaani, pyhäkkösi

ylitse kaikkien jumalten minun parhaiten palvelemani.

Kallis Rakkaus, jos elämä taas minun olisi

kuinka parannettu tuo palvelus olisi!

(After an Epigram of Clement Marot.)

Alan Seeger oli yhdysvaltalainen runoilija, joka kaatui vapaaehtoisena Ranskan armeijan riveissä ensimmäisessä maailmansodassa. Hänen veljensä lapsista kolmesta tuli kuuluisia folk-muusikkoja.

Clement Marot(1496-1544) oli ranskalainen renessanssirunoilija.

#AlanSeeger #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runosuomennos #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous

LYONESSE

Alan Seeger(1888-1916) 

Lyonessessa oli kauneutta tarpeeksi, miehet sanovat;

pitkä kesä kuormitettu hedelmätarhoilla äärimmäisyyteen;

ja hedelmälliset alankomaat kasvaen kaukaisuuteen,

       Lyonessessa.

Tuli loppu tuon maan vanhalle suosiolle:

Yli merivallien murtui sisään jymisevä pärske,

vyöryivät vihreät aallot, nälissään, armottomina. 

Halki partaisten oksien liikkumattomien viileässä lahoavien,

missä merilevä peittää rapautuvat palatsit,

merenneito liukuu uteliain katsein tänään,

       Lyonessessa.

KAIVAMASSA

Edward Thomas(1878-1917)

Mitä merkitsee lapioni kyynelille tai hilpeydelle,

päästäen alas maahan kaksi savipiippua?

Toinen jota poltin, toinen sotilaan

Blenheimin, Ramilliesin ja Malplaquet'n

kenties. Kuolleen miehen kuolemattomuus

lepää keveästi edustettuna omani kanssa,

jaardin tai kaksi lähempänä elävää ilmaa

kuin luut muinaisten jotka, hämmästyen nähdessään

Kaikkivaltiaan Jumalan nostavan mastodontin,

kerran nauroivat, tai itkivät, tässä samassa päivänvalossa.

Digging on suomennettu kokoelmasta Last Poems(1918).

#EdwardThomas #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

HAAMUT

Robert Bridges(1844-1930)

Sokkeloituen ympäri mieleni kuin yöperhoset varjostetun kynttilän luona,

sydämessäni kuin eksyneitä lepakoita luolassa lepattamassa,

pilkkaa viehätysvoimaani jolla ajattelin kunnioittavasti valmistaa sinut,

kun seinään naulasin vähäpuheiset patsaasi.

A LOT I HAVE TO REMEMBER

Lauri Viita(1916-1965)

A lot I have to remember:

Missing forest, missing field,

missing cabin, missing maid,

missing a wretch for a spouse;

a tongue is, fit to say.

NOT AS BLOOD, BUT AS WATER

Lauri Viita(1916-1965)

Not as blood, but as water

lakes the ices shock.

Not as blood, but as water

pains come out.

I DIDN'T BELIEVE THAT AS FAR AS HERE

Lauri Viita(1916-1965)

I didn't believe that as far as here

a little bird would fly;

I thought the love had already ended

and was suffering ecstatically.

I didn't know to be so amazing
a little bird's song;
it didn't fly at all,
it flew farther.

NOT A GENIUS DEAD IN PUBLIC

Lauri Viita(1916-1965)

Not a genius dead in public,

but the difference of head and stomach

is our culture's tithe.

ELLENIN KANSSA

Thomas Ashe(1836-1889)

Metsissä tänään Ellenin kanssa

      koko tämän iltapäivän,

laulurastaat ja mustarastaat

     lauloivat suurenmoisen melodian.

Metsä oli tiheänä kevätesikoita,

      kissankelloja ja päivänkakkaroita,

täynnä keltaisia leinikkejä

      ja arvokkaita täplämunkinhuppuja.

Ja tauoissa laulun

      käen sävel saapui paisuen

yli miellyttävien laaksojen: -

      metsissä kanssa Ellenin.

Thomas Ashe oli englantilainen, Cambridgen yliopistosta valmistunut tehtailijan poika joka toimi pappina ja koulumestarina. Hänet lasketaan joskus 1890-luvun dekadenttien runoilijoiden edeltäjiin.

RAKKAUDEN JOUKKO

Francis William Bourdillon(1852-1921)

Kesää ei ole ennen kuin pääskyset tulevat,

        tai Rakkaus ilmestyy,

ennen kuin Toivo, Rakkauden kepeäsiipinen lähetti, nostaa vuosien

        synkkyyden.

Kesää ei ole enää jäljellä kun pääskyset lentävät,

        ja Rakkaus lopulta,

kun toiveet jotka täyttivät sen taivaan kuihtuvat ja kuolevat,

        on ohi.

Love's Meinie on suomennettu kokoelmasta The Night Has A Thousand Eyes And Other Poems(1899, 1. painos 1891), sivulta 44.

#FrancisWilliamBourdillon #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännöksiä #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

HANHET SYKSY-YÖSSÄ

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Yksinäinen sydämeni kaukaa

seuraa hanhia joita ei enää kuulla

pohjoisen tähden alla.

PAJUJEN LEIKKUUTA SYKSYLLÄ

Clark Ashton Smith(1893-1961)

Kun kaadoin pajun,

siitä lensi tuhat

hentoa siipeä keltaista.

HUONEET

Charlotte Mew(1869-1928)

Muistan huoneet joilla on ollut osansa

    sydämen tasaisessa hidastumisessa alas.

Huone Pariisissa, huone Genevessä,

pieni kostea huone merilevän hajuineen,

    ja tuo loputon raivostuttava vuoroveden ääni -

huoneet joissa hyväksi tai pahaksi - asiat kuolivat.

Mutta on huone jossa me (kaksi) lepäämme kuolleina,

vaikka joka aamu vaikutamme heräävän ja yhtä hyvin voisimme näyttää nukkuvan uudestaan

    kuten tulemme jossakin tuolla hiljaisemmalla, pölyisemmällä sängyllä

    ulkona auringossa - sateessa.