sytytämme kynttilän uudelle aamulle
tuntematon ja vailla kasvoja
kuin enkeli, nukkuen metsässä
odottaen sen tukkijätkää

joskus enkelimme tuntee kiukkua
jokaisella on oma enkelinsä
ja toivolla on siivet pyökistä
ja sydän on tehty lehmuksesta

Jan Skácel(1922-1989)

Käännetty Jiřina Dzamkován ja Danielle Timmerin englanninnoksesta osoitteessa http://www.inspiringcities.org/citypoem-64-prague/.