ITSEMURHAAJA

Walter de la Mare(1873-1956)

Eivätkö nämä yön uhkaamat talot,

hiljaista, tähtien valaisemaa kiveä,

hengittäneet kuiskausta - "Viivy,

onneton; miksi kuihtua niin salaa pois?"

Ei huokaissut ystävyyden katkaiseva tuuli,

kylmännyt öinen kaste,

'Pysähdy, pysähdy, kiireessäsi,

sinä hädissään oleva! Minä myös

teen tuttavuutta Atlantin aavan kanssa."

Jyrkästi putosi raukea katu;

unessa maailma oli sokea:

Eikö yksikään keskiyön kukka

hengittänyt rauhaa murtuneeseen mieleesi? -

"Lyhyt, silti suloinen, on elämän tunti."

Eikö viimeinen vuorovetesi -

vierellä kun tumma kuu heräsi,

ja tuomittuna toivottomaan rauhattomuuteen -

lausunut yhtäkään myötätuntoista sanaa?...

   "Kylmä on tämä rinta."