Claude McKay(1889-1948)
Vaikka hän syöttää minulle leipää pettymyksen,
ja upottaa kurkkuuni tiikerinhampaansa,
varastaen henkäyksen elämäni, tunnustan
rakastan tätä sivistynyttä helvettiä nuoruuttani koettelevaa.
Hänen elinvoimansa virtaa vuorovetten lailla vereeni,
antaen voimaa kohottaa vasten vihaansa,
hänen suuruutensa pyyhkäisee olemukseni lailla tulvan.
Kuitenkin, kuten kapinallinen kohtaa kuninkaan valtiossa,
seison sisällä muuriensa vailla pelon
hiukkastakaan, pahantahtoisuutta, vailla pilkan sanaakaan.
Tummasti katson päiviin tuleviin,
ja näen mahtinsa ja graniittiset ihmeet siellä,
alla kosketuksen Ajan erehtymättömän käden
kuin korvaamattomat aarteet hiekkaan vajoamassa.
#ClaudeMcKay #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti