Kuulen empivät askeleet tytön
mustassa Harlemissa kun yö antaa pudota
huivinsa. Näen hahmot tyttöjen jotka ohittavat
kumartuakseen ja tinkiäkseen halun kutsusta.
Oi, pienet tummat tytöt jotka tossujaloin
kulkevat hiiviskellen halki yön kadulta kadulle!
Halki pitkän yön asti hopeiseen koittoon
päivän pienet harmaat jalat eivät mitään lepoa tunne;
halki yksinäisen yön kunnes viimeinen lumihiutale
on pudonnut taivaalta maan valkoiselle
rinnalle.
Tummat, puoliksi puetut tytöt väsynein jaloin
tarpovat, ohuin kengin, kadulta kadulle.
Oi, ankara kova maailma, joka viheliäiselle reitille
köyhyyden, häväistyksen ja häpeän,
on työntänyt arat pienet savijalat,
pyhät ruskeat jalat sortuneen rotuni!
Oi, sydämeni minun, väsyneet, väsyneet jalat
Harlemissa vaeltaen kadulta kadulle.
Tummat, puoliksi puetut tytöt väsynein jaloin
tarpovat, ohuin kengin, kadulta kadulle.
Oi, ankara kova maailma, joka viheliäiselle reitille
köyhyyden, häväistyksen ja häpeän,
on työntänyt arat pienet savijalat,
pyhät ruskeat jalat sortuneen rotuni!
Oi, sydämeni minun, väsyneet, väsyneet jalat
Harlemissa vaeltaen kadulta kadulle.
Harlem Shadows(1918) on suomennettu kokoelmasta Harlem Shadows(1922).
#ClaudeMcKay #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous
#ClaudeMcKay #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti