Exeunt

Richard Wilbur(1921-)

Asteittain kesä kuolee;

pellon laidalla päivänkakkara elää yksin.

Valonkajon viimeinen huivi lepää

harmaalla pellon kivellä. 

Kaikki huudot ovat niukkoja ja lyhyitä;

pelto on surissut kesän lopullisen messun;

sirkka kuin huvennut ruumisvaunu

ryömii kuivasta ruohosta.