Christina Rossetti(1830-1894)
Toivo josta unelmoin oli uni,
oli vain uni; ja nyt herään
hyvin lohduttomana, ja väsyneenä, ja vanhana,
vuoksi unen.
Ripustan harppuni puuhun,
itkupajuun luona järven;
ripustan vaienneen harppuni sinne, turmellun ja katkaistun
vuoksi unen.
Makaa liikkumatta, makaa liikkumatta, särkyvä sydämeni;
äänetön sydämeni, lepää liikkumatta ja murru;
elämä, ja maailma, ja oma itseni, ovat muuttuneet
vuoksi unen.
(Mirage)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti