RAUNIOIDEN KESKELLÄ

Li Ho(790-816)

Päivänvalo palaa pois

läntisten huippujen tuolla puolen.

Siniset, kuun valaisemat pilvet

kukkivat yötaivaalla.

Nykyisyys, menneisyys,

missä on niiden loppu?

Tuuli on puhaltanut pois

tuhat vuotta.

Valtameren hiekka

on muuttunut kiveksi.

Kala puhaltaa kuplia

siellä minne keisari rakensi

raunioituneen siltansa.

Tulla näin pitkän matkan

löytämättä muuta kuin etäisyyden

ja kauan sitten kadonneiden jumalten

pronssiset pylväät...

Käännetty David Youngin kääntämän kokoelman Five T'ang poets(1990) sivulta 140.