Percy Bysshe Shelley(1792-1822)
Kuin haamu hyvän ystävän kuolleen
on Aika kaukainen.
Sävel nyt ikuisesti paennut,
toivo nyt ikuisesti mennyt,
rakkaus niin suloinen ettei se kestää voinut,
on Aika kaukainen.
Oli suloisia unelmia yössä
Ajan kaukaisen:
Ja, oliko se surua vai riemua,
jokainen päivä varjon eteenpäin langetti
saaden meidät toivomaan kenties sen kestävän -
tuon Ajan kaukaisen.
On murhetta, melkein katumusta,
kohti Aikaa kaukaista.
Tämä on kuin lapsen rakastettua ruumista
isä katselee, kunnes vihdoin
kauneus on kuin muisto, langettama
Ajan kaukaisen.
(Time Long Past)
#PercyByssheShelley #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runokäännös #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti