LOPPU

Wilfred Owen(1893-1918)

Jälkeen salaman pamauksen idästä,

kukoistus äänekkäiden pilvien, Sotavaunujen valtaistuin;

jälkeen ajan rumpujen pärinän ja lakkaamisen

ja luona pronssisen lännen pitkän perääntymisen puhaltamisen,

onko Elämä uudistava nämä vartalot? Totisesti

kaiken kuoleman hän on mitätöivä, kaikki kyyneleet tyynnyttävä? -

Tai täyttävä nämä tyhjät suonet täyteen jälleen nuoruudella,

ja pesevä, kuolemattomalla vedellä, Ajan?

Kun kysyn valkoiseltä Ajalta hän sanoi ei niin:

"Pääni roikkuu lumen raskauttamana."

Ja kun kuuntelen Maata, hän sanoi:

"Tulinen sydämeni kutistuu, särkien. Se on kuolema

josta muinaiset arpeni eivät ole kaunistuva,

eivätkä jättimäiset kyyneleeni, meret, kuivuva."

The End on käännetty kokoelmasta The Collected Poems of Wilfred Owen(New York: New Directions i.p., 19. painos, 1. 1963), sivulta 89.

Runossa on useita vaikeasti tulkittavia kohtia, kuten runon viimeinen lause: "It is death / Mine ancient scars shall not be glorified, / Nor my titanic tears, the seas, be dried."

#WilfredOwen #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Sotarunous #Suomennoksia #Suomennos