Runo luutusta

Su Dongpo eli Su Shi(1036/1037-1101)

Jos sanot musiikin tulevan luutusta,

miksei se soita koteloonsa laitettuna?

Jos sanot musiikin tulevan sormista,

miksi et kuuntele sormenpäitä?

Käännetty Mary M. Y. Fungin ja David Lunden(1941-) englanninkielisestä käännöksestä: http://www.bigbridge.org/BB15/2011_BB_15_TRANSLATIONS/Lunde/Chan_Poems_for_Big_Bridge.pdf

MÄNTYMETSÄ

Gabriela Mistral(1889-1957)

Menkäämme nyt metsään.
Puut tulevat kulkemaan kasvojesi ohitse,
ja minä tulen pysähtymään ja tarjoamaan sinut niille,
mutta ne eivät voi kumartua alas.

Yö valvoo olentojaan,

paitsi mäntypuita jotka eivät koskaan muutu:

vanhat haavoittuneet lähteet jotka pulppuavat

siunattua pihkaa, ikuisia iltapäiviä.

Jos ne voisivat, puut nostaisivat sinut ylös

ja kantaisivat sinut laaksosta laaksoon,

ja sinä siirtyisit kädestä käteen,

lapsi juosten

isältä isälle.

Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä Pine Forest.

Vihreä lintu

Don Domanski(1950-)

tällä metsällä on levossa olevan kirjan paino   koskaan kirjoittamattoman
lukemattoman   ei juonta tai tarinaa   ei kirjoittaja tai lepopaikkaa   vain kaksi
tyhjää alkusivua ja selkämys   pieni vihreä lintu sinä lennät pois ja palaat
lennä pois ja palaa   he polttavat sinut   he kaatavat sinut alas
                                                                      ja sinä palaat.

KUUNLASKU

Paul Tanaquil alias Jacques Le Clerq(1898-1972)

Kuunvalo ja meren vaahto -

kun tulen väsymään laulamasta

juhlallisesta noituudestasi,

ja kauneus epäonnistuu

sen liikuttavuuden tuomisessa,

kuollut voin silloin olla!

Meidän päivämme on ohi

D. H. Lawrence(1885-1930)

Meidän päivämme on ohi, yö kohoaa

varjot varkaina nousevat maasta.

Varjot, varjot

hyökyvät ylitse polviemme ja loiskahtavat reisiemme väliin,

meidän päivämme on ohi;

me kahlaamme, me kahlaamme, me kompuroimme, pimeys rientää kiviemme väliin,

me tulemme hukkumaan.

Meidän päivämme on ohi

yö kohoaa.

Henki

Alfred Kreymborg(1883-1966)

Lapsi kertoi minulle tämän:

"Tämä on Eedenin puutarha,

ja Vauva on

Herran henki

kävelemässä viileässä aamussa."

Sinun ei tarvitse uskoa sitä.

Auringonlasku

H. P. Lovecraft(1890-1937)

Pilvetön päivä on rikkaampi lopussaan;

     kultainen loisto asettuu niitylle;

lempeät, ahmivat varjot vihjaavat viileästä levosta

     pehmenevälle maisemalle, ja tyyntyvälle merelle.

Ja tuossa jalommassa, lempeämmässä, viehättävämmässä valossa,

     sielu suloisempaa, ylevämpää onnea kohti taipuu;

vapautettuna keskipäivän hohteesta, suosituin näky

     kasvavan sulouden maassa ja taivaalla määrää.

Mutta täällä puhtain säihke kruunaa vihreän,

     tai viehkein kiilto odottavan lehdon,

iltahämärä tihenee, ja katoava näkymä

    jättää vain rakkauden pyhitetyn muiston.