EPITAFI HÄNEN VAIMOLLEEN

John Dryden(1631-1700)

Tässä lepää vaimoni: Täällä antakaa hänen levätä!

Nyt hän on rauhassa. Ja niin olen minäkin.

John Drydenin vaimo kuoli neljätoista vuotta miehensä jälkeen, vuonna 1714.

'KUKA TAPPOI JOHN KEATSIN?'

George Gordon Byron(1788-1824)

'Kuka tappoi John Keatsin?'

  'Minä', sanoo Quarterly,

  niin julma ja tataarimainen;

'Se oli yksi saavutuksistani.'

'Kuka ampui nuolen?'

   'Runoilija-pappi Milman

   (niin valmis tappamaan miehen),

tai Southey tai Barrow!'

TÄÄLLÄ TÄSSÄ KEVÄÄSSÄ

Dylan Thomas(1914-1953)

Täällä tässä keväässä, tähdet ajelehtivat tyhjyydessä;

täällä tässä koristeellisessa talvessa

alas iskee alaston sää;

tämä kesä hautaa laululinnun.

Merkit valitaan vuosien

hitaista neljän vuodenajan rannikkojen ohituksista,

syksyllä opettavat kolmen vuodenajan tulet

ja neljän linnun nuotit.

Minun pitäisi kyetä tunnistamaan kesä puista, madot

kertovat, jos ollenkaan, talven myrskyt

tai hautajaiset auringon;

minun pitäisi oppia kevät käen kukunnasta,

ja nilviäisen pitäisi opettaa minulle tuho.

Mato kertoo kesän paremmin kuin kello,

nilviäinen on elävä päivien kalenteri;

mitä se kertoo minulle jos iätön hyönteinen

sanoo maailman kuluvan pois?

(Here In This Spring)

#DylanThomas #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännöslyriikka #Käännöslyriikkaa #Käännösruno #Käännösrunous #Käännösrunoutta #Lyriikka #Lyriikkaa #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennokset #Suomennoksia

JOTEN EMME ENÄÄ MENE SOUTELEMAAN

George Gordon Byron(1788-1824)

Joten emme enää mene soutelemaan

niin myöhään yöllä asti,

vaikka sydän silti yhtä paljon rakastaisi,

ja kuu yhtä kirkas olisi.

Sillä miekka kuluttaa rikki huotransa,

ja sydän väsyttää rinnan,

ja sydämen täytyy pysähtyä hengittämään,

ja rakkauden itsensä täytyy levätä.

Vaikka yö tehtiin rakastamista varten,

ja päivä palaa liian aikaisin,

silti me emme enää mene soutelemaan

valossa kuun.

HADZI DIMITAR

Hristo Botev(1848-1876)

Hän elää, yhä hän elää! Vuoren autiudessa,
verestä märkänä, hän makaa ja valittaa,
kapinallinen, rintaan haavoittunut,
kapinallinen, nuori ja täynnä miehistä voimaa.

Toiselle kupeelleen hän on heittänyt pyssyn,
toiselle miekan murtuneina palasina,
hänen päänsä pyörii, hänen silmänsä himmenevät,
hänen suunsa kuvaa maailmankaikkeutta kirouksin.

Kapinallinen lepää, ja taivaalla
palaa liikkumaton ja vihainen aurinko;
niittäjä laulaa läheisellä niityllä,
ja yhä nopeammin hänen elämänverensä juoksee.

On elonkorjuu. Orjatytöt - laulakaa
laulunne surusta. Ja sinä, aurinko, loista
tähän orjien maahan. Sydämeni,
vaikene. Yksi kapinallinen lisää tulee kuolemaan.

Hän joka kaatuu taistellessaan ollakseen vapaa
ei voi koskaan kuolla: hänen vuokseen taivas
ja maa, puut ja eläimet tulevat valittamaan,
hänelle soittoniekan laulu tulee nousemaan...

Päivällä häntä suojaa kotka,
susi lipoo hellästi hänen haavojaan,
yllä haukka - kapinallisten lintu -
hoitaa tätä kapinallista kuten veli tekisi.

Kuu tulee esiin ja päivä hämärtyy,
taivaan holvissa tähdet nyt parveilevat,
metsä kahisee, äänettä herää tuuli,
vuoret laulavat lainsuojattomien laulun.

Metsän henget, valkoiseen vivahtavissa puvuissaan,
viehkeät ja kauniit, jatkavat säveltä,
hiljentävät askeleensa nurmella,
kaikki hänen ympärilleen istuvat alas.

 

Yksi ripottelee viileyttä hänen ylleen,
toinen sitoo hänen haavansa yrtein,
kolmas pikaisin suudelmin koskettavaa hänen huuliaan,
ja hellästi hymyilee kun hän katsoo ylös.

Missä on Karadja? - siskoni, sano.
Missä on uskollinen seuralaiseni?
Kerro minulle, sitten kanna sieluni pois -
sisar, täällä haluan kuolla.

Haltioissaan sitten he kaikki syleilevät
ja taivasta kohti lentävät, yhä laulaen
he lentävät ja laulavat kunnes aamu saavuttaa
heidän retkensä löytää Karadjan sielu...

Vuorenrinteellä - kun päivä on koittanut -
kapinallinen makaa, hänen elämänverensä vuotaa,
susi nuolee hänen katkeria haavojaan
ja aurinko, taas, nyt palaa - ja polttaa.

(Hadzi Dimitar ja Hadzi Karadja olivat ottomaanivaltakuntaa vastustaneita bulgarialaisia kapinallisia, jotka syntyivät vuonna 1840 ja kuolivat vuonna 1868.)