Wilfred Owen(1893-1918)
'Oi Jeesus Kristus! Minuun osui,' hän sanoi; ja kuoli.
Joko hän turhaan kirosi, tai tosiaan rukoili,
Luodit sirkuttivat - Turhaan! turhaan! turhaan!
Konekiväärit hekottivat - Soo soo! Soo soo!
Ja Tykki hohotti.
Toinen huokasi, - 'Oi äiti, äiti! Isä!'
Sitten hymyili, ei millekään, lapsenkaltaisena, ollen kuollut.
Ja korkea Sirpalepilvi
leppoisasti elehti, - Hölmö!
Ja putoavat pirstaleet hihittivät.
'Rakkaani!' yksi valitti. Rakkauden raukealta vaikutti mielialansa,
kunnes, hitaasti laskettuna, koko kasvonsa suuteli mutaa.
Ja Pistimien pitkät hampaat virnistivät;
lauma Ammusten ulvoi ja ähki;
ja Kaasu sihisi.
Last Laugh on suomennettu sivulta 59 teoksesta The Collected Poems of Wilfred Owen. Edited with an Introduction and Notes by C. Day Lewis and with a Memoir by Edmund Blunden. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Iso-Britanniassa 1963; käytetty painos on yhdysvaltalaisen, ensimmäisen kertaa 1964 julkaistun, laitoksen 19. painos, ilman painovuotta. Kyseessä on myöhäisin versio runosta, jonka aikaisemman version käännös on luettavissa myös suomennettuna tässä blogissa.
#WilfredOwen #Englanti Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #EnsimmäinenMaailmansota #Kirjallisuus Kirjallisuus #Kirjallisuutta #Käännökset #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Sotakirjallisuus #Sotaruno #Sotarunous #Suomennos Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti