tiistai 30. heinäkuuta 2019

HÄN KUULEE ILAHTUNEIN SYDÄMIN UKKOSEN

Robert Louis Stevenson(1850-1894)

Hän kuulee ilahtunein sydämin ukkosen
jyrähtävän, ja rakastaa putoavaa kastetta;
hän tuntee maan yllä ja alla -
istuu ja on tyytyväinen katsomaan.

Hän istuu vierellä kuolevan hiilloksen,
jumala toivolle ja ihminen ystävälle,
tyytyväinen näkemään, iloinen muistamaan,
odottava varman lopun.

MERENRANNALLA

Robert Louis Stevenson(1850-1894)

Kun olin alhaalla luona meren
puisen lusikan he minulle antoivat
   kaivamaan hiekkaista rantaa.
Kuoppani olivat tyhjiä kuin kuppi.
Ylös jokaiseen kuoppaan meri tuli,
   kunnes se ei enää voinut.

(At the Sea-Side)


#RLStevenson #RobertLouisStevenson #Kirjallisuus #Käännös  #Käännösrunous #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runoja #Runot #Runous #Suomennos
VALMISTAUTUEN PURJEHTIMAAN

Emily Dickinson(1830-1886)

Voitonriemukas on kulku
sisämaan sielun merelle -
ohi talojen, ohi niemimaiden
syvään ikuisuuteen!

Siitetyt kuten olemme, keskellä vuorten,
voiko merimies ymmärtää
jumalaista päihtymystä
ensimmäisen peninkulman maastamme?
KUINKA HIDAS TUULI

Emily Dickinson(1830-1886)

Kuinka hidas Tuuli -
kuinka hidas meri -
kuinka myöhässä niiden Höyhenet olla!
MENE SUURTA TIETÄSI

Emily Dickinson(1830-1886)

Mene suurta tietäsi!
Tähdet jotka kohtaat
ovat yhtälaisia kanssasi -
sillä mitä ovat tähdet kuin tähtimerkkejä
osottamaan ihmiselämää?
SANA ON KUOLLUT

Emily Dickinson(1830-1886)

Sana on kuollut
kun se sanotaan,
jotkut sanovat.

Sanon sen vain
alkavan elää
tuona päivänä.

maanantai 29. heinäkuuta 2019

NELJÄ NATSUMI SÕSEKIN(1867-1916) HAIKUA

Luumunkukan temppeli:
Äänet kohoavat
aluskukkuloilta.

Uudenvuodenpäivänä
kaipaan tavata vanhempani
kuten he olivat ennen syntymääni.

Korppi on lentänyt pois,
taipuen ilta-auringossa
lehdetön puu.

Lampun sammuttua
viileät tähdet ilmestyvät
ikkunankehyksiin.

Käännetty englanninkielisistä käännöksistä, osan ainakin kääntänyt Soiku Shigematsu(1943-).
KOLME YOSA BUSONIN(1716-1783) HAIKUA

Yli kesäisen joen,
kuinka miellyttävää
sandaalit käsissä!

Kuun valo
liikkuu länteen, kukkien varjot
ryömivät itään.

Kuun valossa
väri ja tuoksu visterin
niin kaukana.

Suomennettu englanninkielisistä käännöksistä.

RAKASTAN KAIKKIA KAUNIITA ASIOITA

Robert Bridges(1844-1930)

Rakastan kaikki kauniita asioita,
etsin ja palvon niitä;
Jumalalla ei ollut parempaa ylistystä,
ja ihminen kiireisissä päivissään
on kunnioitettu niiden vuoksi.

Minäkin olen jotakin tekevä
ja iloitseva tekemisessäni;
vaikka huomenna se näyttää
kuin tyhjiltä sanoilta unen
muistettu herättäessä.

(I Love All Beauteous Things)

Robert Bridges oli Etonin yksityiskoulussa ja Oxfordin yliopistossa koulutettu lääkäri ja runoilija. Vuonna 1873 runoilijana debytoinut Bridges jäi eläkkeelle vuonna 1882 ja omistautui runoudelle. Hänestä tuli Iso-Britannian hovirunoilija vuonna 1913.


SUMMA

Gerard Manley Hopkins(1844-1889)

Paras ihanne on tosi
   ja toinen totuus ei ole mitään.
Kaikki kunnia yhdistettäköön
   pyhään Kolmeen Yhdessä.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

ALKU

James Wright(1927-1980)

Kuu pudottaa yhden tai kaksi höyhentä pellolle.
Tumma vehnä kuuntelee.
Ole liikkumatta.
Nyt.
Siellä ne ovat, kuun poikaset, kokeillen
siipiään.
Puiden keskellä hoikka nainen nostaa ylös suloisen varjon
kasvojensa, ja nyt hän astuu ilmaan, nyt hän on mennyt
kokonaan, ilmaan.
Seison yksin luona iäkkään puun, en uskalla hengittää
tai liikkua.
Kuuntelen.  
Vehnä nojautuu takaisin kohti omaa pimeyttään,
ja minä nojaudun kohti omaani.

(Beginning)


#JamesWright #Käännös #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos #YhdysvaltainKirjallisuus #YhdysvaltainRunous


#JamesWright #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runoja #Runot #Runous #Suomennos

MYÖHÄINEN FRAGMENTTI

Raymond Carver(1938-1988)

Ja saitko sinä mitä
halusit tästä elämästä, siltikin?
Minä sain.

Ja mitä sinä halusit?
Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni
rakastetuksi maassa.

(A Late Fragment; A New Path to the Waterfall, 1989.)
HAIKARATORNISTA

Wang Zhihuan(688-742)

Kaukaisimpaan vuoreen asti kirkas aurinko hohtaa.
Kaukaiseen mereen Keltainen Joki virtaa.
Nähdäksesi paremmin
kiipeä kerros lisää.

Vaihtoehtoinen käännös:

Aurinko vuorten luona kumartaa;
Keltainen Joki merensuuntaan virtaa.
Nautit suuremmoisemmasta näystä
jos kiipeät ylemmäs.

Käännetty kahdesta englanninkielisestä käännöksestä, joiden kääntäjiä ei käyttämissäni lähteissä mainittu:

On the Stork Tower

Ascending Stork Tower, Wang Zhihuan

ROOMAN TUHO

W. H. Auden(1907-1973)

(Cyril Connollylle)

Aallot takovat laitureita;
yksinäisellä pellolla sade
piiskaa hylättyä junaa;
lainsuojattomat täyttävät vuoriluolat.

Ihmeellisiksi kasvavat iltapuvut;
veroviraston asiamiehet jahtaavat
piileskeleviä veronkiertäjiä halki
maakuntakaupunkien viemäreiden.

Yksityiset taikariitit lähettävät
temppeliprostituoidut uneen;
kaikki lukeneistossa pitävät
mielikuvitysystäviä.

Mietteliäs Cato voi
ylistää Muinaista Kuria,
mutta lihaksikkaat merijalkaväensotilaat
kapinoivat vaatien ruokaa ja palkkaa.

Caesarin kaksoisvuode on lämmin
kun merkityksetön virkailija
kirjoittaa EN PIDÄ TYÖSTÄNI
vaaleanpunaiselle viralliselle lomakkeelle.

Vailla vaurautta tai sääliä,
pikkulinnut tulipunaisin jaloin,
istuen täplikkäillä munillaan,
tarkastelevat jokaista influenssan tartuttamaa kaupunkia.

Aivan muualla, laajat
porotokat liikkuvat halki
kilometrejä ja kilometrejä kultaista sammalta,
äänettä ja hyvin nopeasti.

(The Fall of Rome, 1951.)

Wystan Hugh Auden oli brittiläissyntyinen, myöhemmin Yhdysvaltain kansalaisuuden ottanut runoilija, jota pidettiin oman sukupolvensa merkittävimpänä Iso-Britanniassa 1930-luvulta lähtien. Hänen lähtönsä Yhdysvaltoihin sodan edellä 1939 herätti kielteistä julkisuutta, jonka hänen siirtymisensä poliittisesti oikealle laajalti hyvitti vallitsevien kirjallisten piirien silmissä. Elämänsä loppupuolella hän oli usein johtavia ehdokkaita Nobelin kirjallisuudenpalkinnon saajaksi. Homoseksuaali Auden oli kulissiavioliitossa Thomas Mannin tyttären Erikan, joka oli itse lesbo, kanssa.


#Auden #WHAuden #WystanHughAuden #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

MUISTOKIRJOITUS HIRMUHALLITSIJALLE

W. H. Auden(1907-1973)

Täydellisyys, omanlaisensa, oli mitä hän tavoitteli,
ja runous jonka hän keksi oli helppoa ymmärtää;
hän tunsi ihmisten mielettömyyden kuin oman kämmenselkänsä,
ja oli suuresti kiinnostunut armeijoista ja laivastoista;
kun hän nauroi, arvostetut senaattorit purskahtivat nauruun,
ja kun hän itki pikkulapset kuolivat kaduilla.

(Epitaph on a Tyrant, 1940.)


#Auden #WHAuden #WystanHughAuden #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

torstai 25. heinäkuuta 2019

KLOVNI KUUSSA

Dylan Thomas(1914-1953)

Kyyneleeni ovat kuin äänetön ajelehtiminen
terälehtien jostakin maagisesta ruususta;
ja koko suruni virtaa kuilusta
muistamattomien taivaiden ja lumien.

Ajattelen, että jos koskettaisin maata,
se murenisi;
se on niin surullinen ja kaunis,
niin hermostuneesti unen kaltainen.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

PROSERPINAN LAULU

Percy Bysshe Shelley(1792-1822)

Pyhä Jumalatar, Äiti Maa,
      sinä jonka kuolemattomasta rinnasta
jumalat ja ihmiset ja pedot saavat syntynsä,
      lehti ja terä, ja kukinto ja kukka,
hengitä vaikutustasi kaikkein jumalallisinta
omaan lapseesi, Proserpinaan.

Jos kera usvien iltakasteen
      ruokit näitä nuoria kukkia
kunnes ne kasvavat tuoksussa ja sävyssä
     kauneimmiksi lapsiksi vuodenajan,
hengitä vaikutustasi kaikkein jumalallisinta
omaan lapseesi, Proserpinaan.
SAMMAKKOSYKSY

Sylvia Plath(1932-1963)

Kesästä tulee vanha, kylmäverinen äiti.
Hyönteiset ovat harvassa, laihoja.
Näissä suokodeissa me vain
kurnutamme ja kuihdumme.

Aamut hajoavat unessa.
Aurinko kirkastuu hitaasti
keskellä ytimettömiä ruokoja. Kärpäset pettävät meidät.
Marskimaa sairastuu.

Kuura pudottaa jopa hämäkin. Selvästi
yltäkylläisyyden henki
on asettunut muualle. Meidän väkemme vähenee
surkuteltavasti.
VAIKKA TUULI

Izumi Shikibu(974-1034)

Vaikka tuuli
puhaltaa kauhistuttavasti täällä,
kuunvalo myös virtaa
tämän raunioituneen talon
kattolautojen välistä.

Suomennettu Jane Hirshfieldin(1953-) englanninkielisestä käännöksestä.

NÄMÄ PÄIVÄT

Charles Olson(1910-1970)

mitä sinulla onkaan sanottavana, jätä
juuret paikalleen, anna niiden
roikkua

Ja mullan

Tee vain selväksi
mistä ne tulevat

(These Days)


#CharlesOlson #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
RIKKOUTUNUT SANDAALI

Denise Levertov(1923-1997)

Uneksin sandaalini hihnan rikkoutuvan.
Ei mitään pitämässä sitä jalassani.
Kuinka olen kävelevä?
         Paljain jaloin?
Terävät kivet, rapa. Minä
nilkuttaisin.
Ja -
minne olin menossa?
Minne olin menossa jonne en
voi mennä nyt, paitsi kipua tuntien?
Missä seison, jos olen
seisova liikahtamatta nyt?
JÄÄHYVÄISET

Harriet Monroe(1860-1936)

Hyvästi; ei, älä sure että se on ohi -
täydellinen tunti;
että siivekäs ilo, suloinen hunajaa rakastava kulkuri,
pyrähtää kukasta.

Sure älä; se on laki. Rakkaus on lentävä -
kyllä, rakkaus ja kaikki.
Iloinen oli eläminen; siunattu olkoon kuoleminen!
Anna lehtien pudota.
TUULEN VIESTI

Harriet Monroe(1860-1936)

Tuuli ratsastaa alas taivaasta.
Hei! tuuli taivaan, mitä tuot?
Viileyttä aamunkoittoon, kastetta illalle,
ja jokaisen suloisimman asian.
Oi tuuli taivaan, vaaleanpunaisista pilvistä ajettu,
mitä tuot minulle?
Matalan kutsun rakkaasi joka odottaa
alla pajupuun,
jonka vene vedessä odottaa
minua, sinulle.

Harriet Monroe oli yhdysvaltalainen runoilija ja vaikutusvaltaisen Poetry-lehden perustaja ja kustantaja. Vuonna 1912 perustettu lehti ilmestyy yhä.

ASSUANIN PATO

Harriet Monroe(1860-1936)

On järvi Filaessa
     missä kerran temppeli nousi.
Teräsmuurit kohtaavat suuren joen,
     suuret portit avautuvat ja sulkeutuvat;
ja halki kuivien autiomaiden tottelias Niili
     tottelevaisesti virtaa.

On järvi Filaessa,
     ja nääntyvät suut ravitaan.
Vanhat jumalat autiomaan
     nukkuvat joen pohjalla.
Niin hiljaa aaltojen lukitsemissa saleissa he makaavat -
     voi olla että he ovat kuolleet.

(The Assouan Dam, 1929.)

Tämän vuonna 1929 julkaistun runon aiheena ei ole (tietenkään) kuuluisa Niilille vuosina 1960-1970 rakennettu uusi Assuanin pato, vaan vaiheittain 1899-1933 rakennettu Assuanin vanha pato.


#HarrietMonroe #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Modernismi #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

tiistai 23. heinäkuuta 2019

PUDONNUT LEHTI

Ella Wheeler Wilcox(1850-1919)

Luottavainen pieni lehti vihreä,
rohkea uskaltavainen kuura;
kohtaaminen, suukko tai kaksi,
ja nuoruus iäksi menetetty.
Oi, minä!
Katkera, katkera hinta.
Koreileva läikky kirkasta punaista,
joka värisee auringossa;
tuulenpuuska, tomun hauta,
pieni kilpa on juostu.
Oi, minä!
Jospa tuo olisi ainoa.
IKÄVÄ

Marianne Moore(1887-1972)

Hän usein esitti
oudon toiveen,
olla erottamattomasti
mies ja kala;
Näykkiä syöttiä
pois koukusta,
sanoi hän,
ja sitten livahtaa pois
kuin haamu
mereen.

MOMOS

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

"Missä on tarve laulun nyt?" -
Siloita otsasi,
Momos, ja sovi,
sillä kuningas Kronos on lapsi -
lapsi ja isä,
tai jumala pikemminkin,
ja kaikki jumalat ovat villejä.

"Kuka lukee Byronia enää?" -
Sulje ovi,
Momos, sillä tunnen vedon;
sulje se nopeasti, sillä joku nauroi. -
Mitä on tullut
Browningista? Osa
Wordsworthin kömpelöitä kuin lautta?

"Ketkä ovat runoilijat täällä löydettävissä?" -
Älä pelkää:
Kun tähdet sinisinä loistavat
silloin on vielä oleva muutama
Teema hyödyntää -
ja nämä pettäen,
Momos, olet oleva sinä.

(Momus)

Momos oli kreikkalainen moitteen ja juorujen jumala.


#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

TUMMAT KUKKULAT

Edwin Arlington Robinson(1869-1935)

Tummat kukkulat illalla lännessä,
missä auringonlasku pysyttelee kuin ääni
kultaisten torvien jotka lauloivat lepoon
vanhat luut sotureiden alla maan,
kaukana nyt kaikista sotaliputetuista väylistä
missä leiskuvat auringon legioonat,
hiivut - on kuin viimeinen päivistä
olisi hiipumassa, ja kaikki sodat ohi.

The Dark Hills on suomennettu kokoelmasta The Three Taverns(1920). sivulta 13.


#EdwinArlingtonRobinson #Kirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runot #Runous

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

YKSIVÄRINEN

Evelyn Scott(1893-1963)

Harmaa vesi,
harmaa taivas ajelehtimassa alas merelle.
Yö,
vanha, ruma ja ankara,
lepää veden päällä,
väristen iltahämärässä
kuin kidutettu vatsa.

(Monochrome)

Evelyn Scott, alkuperäiseltä nimeltään Elsie Dunn, oli yhdysvaltalainen, pääosin romaaneja julkaissut kirjailija, joka oli aktiivinen vuodesta 1920 vuoteen 1941. Hän asui Brasiliassa 1914-20 ja Iso-Britanniassa 1944-53.


#EvelynScott #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännöksiä #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
VALOT YÖLLÄ

Evelyn Scott(1893-1963)

Suurkaupungissa
myrskyt valon
aaltoilevat vasten pilviä,
puskien ylös pimeyttä.

Maaseudulla
on heikko paine öljylamppujen,
katkonaisesti palavien,
maalla tukahdutettujen,
hiljaisuudessa sammutettujen.

VALKOINEN KUKINTO

D. H. Lawrence(1885-1930) 

Pikkuruinen kuu valkoinen ja pieni kuin yksi jasmiininkukka
nojaa aivan yksin yllä ikkunani, yön tuulisessa kammiossa
nestemäinen kuin limettipuun kukinto, pehmeä kuin kirkas vesi tai sade
hän hohtaa, se yksi valkoinen rakkaus nuoruuteni mitä mikään synti ei voi tahrata.

(A White Blossom)


#DavidHerbertLawrence #DHLawrence #Käännös #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
TALVEN KADUT

Evelyn Scott(1893-1963)

Tähdet, paeten,
haihtuvat pureviin usviin.
Talot, kohottaen itsensä ylemmäs,
kokoontuvat keskellä pilvien.
Yö puhaltaa lävitseni.
Olen selvä kanssa sen katkeruuden,
kilahtelen pitkin tiilikanjoneita
kuin kristallinen lehti.
TALVINEN AAMUNKOITTO

Evelyn Scott(1893-1963)

Pilvinen aamun kukka avautuu;
kuun yöperhonen vääntelehtii hitaasti;
lumineito pudottaa alas hiuksensa,
ja yhtenä hohtavana hiljaisuutena,
se lipsahtaa maahan.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

MIKÄÄN KULTA EI VOI SÄILYÄ

Robert Frost(1874-1963)

Luonnon ensimmäinen vihreä on kulta,
hänen vaikein sävynsä säilyttää.
Hänen varhainen lehtensä on kukka;
mutta niin vain tunnin.
Sitten lehti vähenee lehdeksi.
Niin Eeden vaipui suruun,
niin aamunkoitto laskee päiväksi.
Mikään kulta ei voi säilyä.

(Nothing Gold Can Stay, 1923.)


#RobertFrost #Käännös #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runo #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos

lauantai 13. heinäkuuta 2019

ST IVES

Roald Dahl(1916-1990)

Kun menossa olin St Ivesiin
tapasin miehen seitsemän vaimon
joka lausui: 'Sen hauskemmaksi ajattelen
kuin juuttumisen vain yhteen.'

TAUKO

Edward Thomas(1878-1917)

Mennyt villi päivä:
Villimmän yön
tulo tekee tietä
lyhyelle iltaruskolle.

Missä vakaa märkä tie
nousee ja katoaa
korkeaan pyökkimetsään
se melkein hohtaa.

Pyökit pitävät
myrskyisen levon,
hengittäen syvään
tuulta lännestä.

Metsä on musta,
kera usvaisen höyryn.
Yllä, pakkaantuneet pilvet
murtuvat yhdeksi välkähdykseksi.

Mutta metsämiehen tupa
luona muratin kietomien puiden
ei herää
valoon tai tuulenpuuskaan.

Se savuttaa ylös
vankkumattomattomana:
Se kyyhöttää lempeänä
alla myrskyn siiven.

Se ei välitä
välkähdyksestä tai hämärästä:
Se pysyy siellä
kun minä voin vaeltaa,

kuolla, ja unohtaa
puiden kukkulat,
välkähdyksen, kosteuden,
tämän pauhaavan rauhan.

Interval on käännetty kokoelmasta Poems(1917), sivulta 28.


#EdwardThomas #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

perjantai 12. heinäkuuta 2019

MUUNNELMIA: I

Conrad Aiken(1889-1973)

Kuu tihkuu pehmeää sinistä valoa,
kuu tihkuu hiljaisuutta.
Mustat pilvet kyhjöttävät halki tähtien;
kävelen hylätyissä puutarhoissa
murtaen kuivat lehdet jalkojeni alla...
Lehdet jotka ovat peittäneet marmori-istuimen
jolla rakastavaiset istuivat hiljaisuudessa...
Lehdet ovat peittäneet tyhjän istuimen...

Alhaalla siellä musta lampi, väristen,
kareiluttaa kelluvaa kuta...
Alhaalla siellä korkeat puut, rauhattomasti,
ravisevat alla kuun...
Rakastettu, kävelen yksin...
Mikä haamu on tämä joka kävelee kanssani,
aina pimeydessä kävelee kanssani.