AAMUNKOITTO ÖISELLÄ MATKALLA

Dante Gabriel Rossetti(1828-1882)

Aamunkoittoon asti tuuli puhalsi ympärilläni. Se on mennyt

ja tyyni, ja jättää ilman linnun supinalle

ja hiljaisuudelle lähes kuultavalle

uudelleennousevan päivän, yhä sidottuna tiukasti

ensimmäiseen lämpöön auringonnousun. Kun viimeinen

auringon tunneista tänään on oleva täytetty,

on toinen henkäys ajan tyyntyvä

minulle, mikä nyt on aisteilleni avoimille

yhtä kaukana minusta kuin ikuisuus,

tuntematon, salassa pidetty. Vastasyntyneessä ilmassa

yöperhonen värisee äänettömyydessä. Se on laaja,

kyllä, jopa tuolla puolen kukkuloiden luona meren,

päivä jonka loppu on antava tämän tunnin pelkkänä

kaaoksena kumoamattomalle Menneisyydelle.