sunnuntai 29. syyskuuta 2019

UNIMAA

Christina Rossetti(1830-1894)

Missä auringottomat joet kyynelehtivät
aaltonsa syvyyteen,
nainen nukkuu lumottua unta:
     Herätä häntä älä.
Johtamana yhden ainoan tähden,
hän saapui hyvin kaukaa
etsimään missä varjot ovat
     hänen miellyttävä osansa.

Nainen jätti ruusuisen aamunkoin,
hän jätti pellot viljan,
vuoksi iltahämärän kylmän ja yksinäisen
     ja lähteiden veden.
Halki unen, kuin halki hunnun,
hän näkee auringon kalpealta näyttävän,
ja kuulee satakielen
     joka surullisesti laulaa.

Lepo, lepo, täydellinen lepo
laskeutunut yli otsan ja rinnan;
hänen kasvonsa ovat kohti länttä,
     purppuraista maata.
Nainen ei voi nähdä jyviä
kypsymässä kukkulalla ja tasangolla;
hän ei voi tuntea sadetta
     kädellään.

Lepo, lepo, ainaisesti
sammaleisella rannalla;
lepo, lepo sydämen ytimessä
     kunnes aika on päättyvä:
Uni josta mikään tuska ei herätä,
yö jota mikään aamunkoi ei ole murtava,
kunnes ilo on saavuttava
     hänen täydellisen rauhansa.

(Dream Land)

Christina Rossetti oli aikansa johtava englantilainen ja brittiläinen naisrunoilija, toisen sukupolven romantikkoihin kuuluneen, lordi Byronin lääkärinä toimineen, John Polidorin(1795-1821) sisarentytär ja prerafaeliittien johtohahmoihin kuuluneen Dante Gabriel Rossettin(1828-1882) sisar, jonka periaatteessa konservatiivisen ja uskonnollisen tuotannon (johon sisältyy uskonnollista mietiskelykirjallisuutta) läpi on kudottu nämä kyseenalaistavia säikeitä, joiden katsotaan heijastavan fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista kärsineen runoilijan omia elämänkokemuksia ja ristiriitaa hänen oman personaallisuutensa ja niiden konventionaalisen anglikaanisen uskonnollisuuden ja sivuun vetäytyvän naisen roolien kanssa, joihin hän pakotti itsensä mukautumaan.


#ChristinaRossetti #Kirjallisuus #Käännös #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti