SYNKKÄ ALKU MARRASKUUN

Robert Leighton(1822-1869)

Kun vuosi sortui kosteuteen ja kylmyyteen,

pitkiä päivät ja lyhyitä yöt,

ja metsän pudonnut kulta

poljettu kuraisille teille;

pilvien joukot matalalla harjanteilla,

nummimaiden joet paisuneina ja ruskeina,

yksinäiset linnut, tihkuvista pensasaidoista,

etsimässä suojaa lähellä kaupunkia:

Aivan unohtaneina kesän säteet,

sulkeutuneina me ympäröimme hohtavat kekäleet,

ja määräsimme mukavimmiksi päivistämme

synkän alun marraskuun.

Kuunnellen takovaa myrskyä,

ja tuulta ylhäällä hormissa _

ulkopuolella, niin kylmää - sisällä, niin lämmintä -

sydämet niin täynnä syvää tyytyväisyyttä:

Lukien taruja tuhkista,

kertoen tarinoita jotka hurmaavat ja liikuttavat;

katsoen alle pitkien silmäripsien

ahmiaksemme silmät joita rakastamme: -

Silmät ovat suljetut ja sydämet ovat tyyntyneet;

Mutta on antanut minulle muistettavaksi

enemmän kuin kesän valo se mikä täytti

synkän alun marraskuun.