MAAN IKUISUUS

John Clare(1793-1864)

Ihminen, Maan kurja varjo! puhuu Maan rappeutumisesta:

   Mutta eikö ole sillä mitään ikuisuuden suvusta?

Majesteettisuutta joka ei ole pois väistyvä?

   Ei sielua suuruuden virraten sisimmästä?

Ajatuksen merkkejä ilman hyisiä varjoja ylevän,

   kuvia voiman, joka jos ei tuomittu voittamaan

Ikuisuutta, seisoo nauraen Ajalle vanhalle

   aikakaudet: suuressa esivanhempien sarjassa

asioiden ikuisten, kohoten jumalalliseen,

   näen Mahtavuuden missä aikakaudet maksavat

palvonnalla kuin valloitetut viholliset Apenniineille

   koska eivät kyenneet valloittamaan. Siellä istuu Päivä

liian korkealla Yön tulla - vuoret hohtavat,

   ylittäen Ajan, liian mahtavia rappeutumaan.