VETOOMUS

Anne Brontë(1820-1849)

Oi, olen hyvin väsynyt,

vaikka kyyneleet eivät enää virtaa;

silmäni ovat väsyneet kyynelehtimisestä,

sydämeni on sairas murheista;

elämäni on hyvin yksinäinen,

päiväni kuluvat raskaina,

olen väsynyt valittamiseen;

etkö tule luokseni?

Oi, jos tietäisit kaipaukseni

sinua kohtaan, päivästä päivään,

toiveeni, niin usein turmellut,

et näin viivyttelisi!