W. H. Auden(1907-1973)
Kärsimyksen suhteen he eivät koskaan olleet väärässä,
vanhat mestarit: kuinka hyvin he ymmärsivät
sen inhimillisen aseman; kuinka se tapahtuu
kun joku toinen on syömässä tai avaamassa ikkunan tai ainoastaan kävelemässä
tylsästi eteenpäin;
kuinka, kun iäkkäät ovat kunnioittavasti, kiihkeästi odottamassa
ihmeellistä syntymää, täytyy aina olla
lapsia jotka eivät erityisesti tahdo sen tapahtuvan, luistelemassa
lammella metsän reunassa:
He eivät koskaan unohtaneet
että jopa kauhistuttavan marttyyriuden täytyy juosta kulkunsa
kuitenkin nurkassa, jossakin epäsiistissa kohdassa
missä koirat jatkavat koiramaista elämäänsä ja kiduttajan hevonen
raaputtaa viatonta takamustaan puuhun.
Brueghelin Ikaroksessa, esimerkiksi: kuinka kaikki kääntyy poispäin
aivan tyynesti onnettomuudesta; kyntömies on saattanut
kuulla loiskahduksen; avuttoman huudon,
mutta hänelle se ei ollut tärkeä epäonnistuminen; aurinko paistoi
kuten sen täytyi valkoisille jaloille katoamassa vihreään
veteen; ja kalliin hauraan aluksen jonka on täytynyt nähdä
jotakin ihmeellistä, pojan putoamassa taivaalta,
oli mentävä jonnekin ja purjehti tyynesti eteenpäin.
Joulukuu 1938
(Musée des Beaux-Arts; Another Time, 1940.)
Maalaukset joita runo käsittelee ovat Pieter Brueghel vanhemman(n. 1525-69) Väestönlaskenta Betlehemissä(1566), Pieter
Brueghel nuoremman(1564-1636) Viattomien joukkomurha, joka on kopio taiteilijan isän samannimisestä teoksesta, ja Maisema Ikaroksen putoamisen kera, todennäköisesti tuntemattoman taiteilijan tekemä kopio Pieter Brueghel vanhemman kadonneesta teoksesta.
#Auden #WHAuden #WystanHughAuden #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöskirjallisuus #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti