HÄN MUISTAA UNOHDETUN KAUNEUDEN

William Butler Yeats(1865-1939)

Kun käteni kietoutuvat ympärillesi painan

sydämeni vasten suloisuutta

joka kauan sitten on hiipunut tästä maailmasta:

jalokivikoristeiset kruunut jotka kuninkaat ovat paiskanneet

varjoisiin lampiin, kun armeijat pakenivat;

rakkaustarinat työstämät silkkisellä langalla

unelmoivien leidien kankaalle

joka on tehnyt lihavaksi murhanhimoisen koin;

ruusut jotka vanhastaan olivat

punomat leidien tukkaansa,

kasteenkylmät liljat leidien kantamat

halki monen pyhän käytävän

missä sellaiset harmaat pilvet suitsuketta kohosivat

että vain Jumalan silmät eivät sulkeutuneet:

Sillä tuo kalpea rinta ja viipyvä käsi

tulevat unelmista raskaammasta maasta,

unelmista raskaammasta hetkestä kuin tämä;

ja kun huokaat suudelmasta suudelmaan

kuulen valkoisen Kaunottaren huokaavan, myös,

vuoksi hetkien kun kaiken täytyy hiipua kuin kaste

paitsi tulen tulessa, syvyyden syvyydessä,

valtaistuimen valtaistuimella missä puolittain unessa

heidän miekkansa rautaisilla polvillansa

mietiskelevät hänen ylväät yksinäiset salaisuutensa.

He Remembers Forgotten Beauty julkaistiin hieman poikkeavana versiona The Savoy -lehden heinäkuun numerossa vuonna 1896 nimellä O'Sullivan Rua to Mary Lavell ja sitten tässä muodossa kokoelmassa The Wind in the Reeds(1899) mitä itse tekstiin tulee, mutta nimellä Michael Robartes Remembers Forgotten Beauty, saaden vasta myöhemmin vakiintuneen nimensä.  Se on tähän suomennettu teoksesta The Collected Poems of W. B. Yeats(New York: The Macmillan Company, 1951), kirjan sivuilta 78-79.

Runon loppu tässä versiossa jää hieman epäselväksi alkuperäistekstissä: I hear the white Beauty sighing, too, / For hours when all must fade like dew / But flame on flame, deep on deep / Throne over throne where in half asleep / Their swords upon their iron knees, / Brood her high lonely mysteries. Aale Tynni käänsi kohdan omassa suomennoksessaan vuonna 1966 seuraavasti: niin Kauneus huokaa, odottaen / sitä aikaa, kun kasteena haihtuu muu, / jää liekki ja liekki ja syvyys ja syvyys / ja valtaistuin ja valtaistuin, / missä miekat polvilla näkevät unta / hänen ylhäiset, kätketyt mysteerionsa. Runon loppu vuonna 1896 julkaistussa versiossa kuului: I hear pale Beauty sigh too / for hours when all must fade like dew / till there be naught but throne on throne / of seraphs, brooding, each alone, / a sword upon his iron knees, / on her most lonely mysteries.

Leidi on vanhahtava, Aale Tynni kääntää sen vapaasti sanoilla "nainen" ja "neito", mutta se on lähin suomenkielinen vastine Yeatsin sanalle "lady", ja parempi kuin esimerkiksi kirjaimellinen selittävä käännös "hieno nainen" tai "vallasnainen", joten käytin sitä.


#WBYeats #WilliamButlerYeats #Yeats Irlanti #Irlanti #IrlanninKirjallisuus #IrlanninRunous #IrlantilainenKirjallisuus #IrlantilainenRunous Kirjallisuus #Kirjallisuus Käännös #Käännös Käännöslyriikka #Käännöslyriikka Käännösruno #Käännösruno Käännösrunoja #Käännösrunoja Käännösrunous #Käännösrunous Lyriikka #Lyriikka Maailmankirjallisuus #Maailmankirjallisuus #Nobel #NobelinPalkinto #NobelinKirjallisuudenPalkinto Runo #Runo Runoja #Runoja  Runokäännöksiä #Runokäännöksiä Runokäännös #Runokäännös Runosuomennos #Runosuomennos Runot #Runot Runous #Runous Runoutta #Runoutta Suomennoksia #Suomennoksia Suomennos #Suomennos