LAULU VAILLA SANOJA

Ernest Dowson(1867-1900)

Syvänpurppuraisessa ilmassa

    ei lehtikään liikahda;

    ei kuulu ääntä,

mutta kaukaa

    linnun ääni livertävä.

Onko metsän sydän hämärä,

    ja mänty tuoksuva,

    suitsuke, ja pyhäkkö

hänen tulonsa? Syrjässä,

    odotan merkkiä.

Mitä hiljaisuus äkillinen sanoi,

    hän on kuuleva, ja hylkäävä,

    nopeasti, vuokseni,

vihreän, ruohoisen petinsä:

    Hän on kuuleva ja heräävä!

Hän on kuuleva ja liitävä,

    paikastaan syvän levon,

    kyyhkysilmin, rinnoin

kyyhkyn, rinnalleni:

    Männyt kumartavat latvansa.

Odotan merkkiä:

    Lehtiä aaltoilemaan,

    korkeat puunlatvat huuhdotuiksi

tulvassa auringonvalon,

    tämä maailma pelastetuksi!

Syvänpurppuraisessa ilmassa

    ei lehtikään liikahda;

    ei kuulu ääntä,

mutta kaukaa

    linnun ääni livertävä.

Chanson sans Paroles on käännetty kokoelmasta The Poems of Ernest Dowson(1905), sivut 76-77. Se julkaistiin alunperin kokoelmassa Verses(1896).

#ErnestDowson #Dekadenssi #FinDeSiècle #KäännösKirjallisuus #Kirjallisuus #Käännösrunot #Käännösrunous #LyyrinenRunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos