Mary Elizabeth Coleridge(1861-1907)
En olisi kuu, sairas olento,
kutsuakseni pöllöjä ja lepakoita siivillä;
sillä kun ylväs Aurinko on poistunut,
hän muuttaa yön kalpeaksi päiväksi.
Hänellä ei ole ilmaa, ei säteilyä omaansa,
tuo maailma epäsointuisa maan ja kiven.
Hän herättää himmeät, värittömät, sanattomat joukkonsa,
Auringon Haamu, itse aurinko haamujen.
Kuolevaiset silmät jotka katsovat liian kauan häntä
Järjen lävistävistä säteistä ovat huijatut.
Valo itsessänsä ruokkii eläviä aivoja;
tuo valo, heijastettuna, vain tekee pimeyden ilmeiseksi.
In Dispraise of the Moon, suomennettu kokoelmasta Poems(1908).
Kuvitukena on yhdysvaltalaisen astronautti Alan Beanin(1932-2018) maalaus Monet'n Moon(Monet's Moon, 1992.)
#MaryColeridge #MaryElizabethColeridge #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännös #Runosuomennoksia #Runosuomennos #Runot #Runous #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti