Christina Rossetti(1830 –1894)
Syksyisessä puutarhassani olin suostuva
suremaan keskellä sirottuneiden ruusujeni;
voi viimeistä ruusunnuppua joka avautuu
syksyn väsyneeseen aurinkoon ja sateeseen
kun koko maailma on hiipumassa!
Joka ei ole tuntenut kesän suloista pakotetta,
eikä kuullut satakieltä sointuvana.
Leveäkasvoiset asterit varrella puutarhapolkuni,
olette vain karkeita ruusuihin verrattuina:
Oivampi, kalliimpi ruusunnuppu joka avautuu,
heikosti tuoksuvana, voipuneena, varrellansa,
tuo vähäisin ja viimeisin joita kylmät tuulet haittaavat;
ruusu se on vaikka vähäisin ja viimeisin kaikista,
ruusu minulle vaikka syksyllä.
(An October Garden; A Pageant and Other Poems, 1881.)
#ChristinaRossetti #Englanti #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Käännöksiä #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösruno #Käännösrunot #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännökset #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Runosuomennokset #Suomennoksia #Suomennos

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti