Max Plowman(1883-1941)
"Kuinka kauhistuttava sitten on kuoleman kenttä,
missä hän repii taivaan holvin,
ja ravisuttaa portteja helvetin!"
Oi Kuolema, oi Kauhu sodasta syntynyt!
Tuhoaisit tämän suopean maan,
ja kuurouttaisit rautaisella karjunnalla
musiikin jonka rakkaus voi esiin tuoda;
mutta on sfääri
jota et voi kuulla
laulaen hurmiotansa;
rakkaani ja minä sävellämme maailman jota et voi kaapata.
Olemme maailma täydellinen rakkaudessa
joten voit jakaa maailmasi erillensä;
taivaat liikkuvat houreisella epäsovulla,
ja halkaisevat maan helvetillisellä ukkosella;
minun ja rakkaani
täytyy vain huoata
sopimus sydämemme
ja katso! maailmamme on täydellinen - meidän ei lausua tarvitse
sanaakaan.
Raivoa kuten tahdot, häiritsevä Kuolema,
sinulla ei ole mitään voimaa pitää meitä yksinäisinä;
rakkaus hengittää - sinä häviät henkäyksessä:
Et voi erottaa minkä rakastavaiset yhdistävät.
Huuda, valita ja itke,
rakkaani ja minä
emme ole peloissamme.
Tämän päivän lopussa olemme nukkuva valaistuneina.
Kesäkuu, 1915.
The Two Worlds on suomennettu kokoelmasta A Lap Full of Seed(Oxford: B. H. Blackwell 1917), sen sivuilta 77-78.
Runon alussa oleva lainaus on William Blaken(1757-1827) lyhyestä runonäytelmästä King Edward the Third(1783).
#MaxPlowman #EnglanninKirjallisuus #EnglanninRunous #EnglantilainenKirjallisuus #EnglantilainenRunous #Kirjallisuus #Kirjallisuus #Käännös #Käännöslyriikka #Käännösrunoja #Käännösrunous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runokäännöksiä #Runokäännös #Runosuomennos #Runot #Runous #Runoutta #Suomennos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti